Oli kesä 2014. Juhannuksena Tuusulassa sillä hetkellä asuva Sami, 28, oli ajelemassa työkaverinsa kanssa pääkaupunkiseudulta pohjoiseen Nordkappiin. Huumorimielessä he jokaisella pysähdyspaikalla tyhjensivät Tinderinsä melko raa’allakin suodattimella.
- Se oli sellaista roadtripin välikevennystä aina, Sami kertoo nauraen.
Sodankylän kohdalla sama toistui, ilman minkäänlaisia poikkeuksia. Samalla paikkakunnalla kotonaan juhannusta viettänyt Jenny, 27, oli yksi näistä, joka sai matchin Samin Tinder-pelailuissa.
Aluksi Jenny oli vain yksi muiden joukossa – yksi niistä, joiden kanssa Samin oli tarkoitus vain jutella. Sami aloitti keskustelun pian kyselemällä kuulumisia, mutta se kuoli nopeasti.
Kumpikaan ei osannut tässä vaiheessa arvata, että saman kesän alussa testimielessä ladattu sovellus ja juuri tämä kyseinen henkilö tulisi muuttamaan koko elämän vain parin kuukauden sisällä.
Muutaman päivän päästä Jenny lisäsi Tinderiin kaikille yhteyksilleen näkyvän kuvan parvekkeeltaan tekstillä "Romeo, mikset ole jo huutelemassa?". Tätä kommentoineiden joukossa oli myös Sami, joka valitteli välimatkaa.
Se oli ensimmäinen muisto, jonka Jenny ja Sami toisistaan muistavat tarkasti.
Siitä lähtien keskustelu alkoi etenemään sujuvasti ja niin, että se tuntui erilaiselta kuin muiden kanssa: Jenny ja Sami huomasivat heti jakavansa samanlaisen huumorintajun, käyvänsä rehellisen syvällisiä keskusteluja ja pystyvänsä olemaan omia ”juntteja” itsejään.
Keskustelu siirtyi pian Whatsappin puolelle, ja jo kahden viikon päästä Jenny osti junaliput Rovaniemeltä Tikkurilaan.
- Blogini nimi oli ennen Ikisinkku. En oikein ikinä uskonut tapaavani ketään näin, sillä en kovin helposti ala vakaviin suhteisiin. Vielä muutama viikko ennen junamatkaakin olin uhonnut kaverilleni, etten ikinä lähde Oulua kauemmas miestä tapaamaan, mutta siinä sitä sitten mentiin, Jenny naurahtaa ja toteaa niiden olevan kliseisiä viimeisiä sanoja ennen kuin tajuaa ”sen olevan menoa nyt”.
Jenny istui junassa vatsa täynnä perhosia, mutta lopulta Helsinkiin Samin luokse päästyään ujous hälveni ja kaikki tuntui oikealta.
- Pelkäsin jäätyväni alussa, mutta en sitten onneksi niin tehnytkään. Tuli heti fiilis, että tämä on se tuttu Sami, jonka kanssa olen jutellut netin välityksellä, Jenny toteaa.
- Ensitreffipaikkana Korkeasaari oli hyvä, sillä siellä varmasti keksii puhuttavaa, lisää Sami naurahtaen.
Jo saman illan aikana he päättivät alkavansa seurustelemaan ja sen mukaan vuosipäivää vietetään 15. heinäkuuta.
Hyvin pian pitkä välimatka alkoi vaivaamaan, ja Jenny ja Sami alkoivat pohtia yhteen muuttamista. Asiasta teki ajankohtaisen näin pian myös se, että Jenny oli saanut harjoittelupaikan Helsingistä.
Jenny itse kertoo miettineensä ja varmistelleensa myös Samilta moneen otteeseen sitä, ovatko he varmasti tosissaan asian kanssa:
- Välillä ihan hirvitti ajatella, että ei herranjumala, kun tämä kaikki tapahtuu niin nopeasti.
Nopeudestaan huolimatta pariskunta kuitenkin kertoo, etteivät he ainakaan itse törmänneet kritiikkiin läheisten suunnalta, vaan saivat täyden tuen päätökseensä. Iän puolesta vakavampaa parisuhdetta oli lähinnä jo odotettu vanhempienkin suunnalta. Lisäksi luottamusta varmasti lisäsi alusta asti se, että Jennyllä ja Samilla oli satunnaisia yhteisiä kavereita.
Vanhemmat pitivätkin jo silloin lastensa tulevasta avopuolisosta. Neuvoksi Jennylle annettiin ”Kotiin voi aina palata. On hyvä lähteä kokeilemaan ja jos ei onnistu, niin tulee vain takaisin”.
Viiden viikon päästä ensitapaamisesta ja kolmen tapaamiskerran jälkeen Jenny muutti Samin luo Tuusulaan.
- Ei ole oikein missään vaiheessa ollut sellaista epävarmuutta, että ei voisi edetä. Jotenkin on vaan luottanut ja halunnut heittäytyä tähän juttuun kokonaan, Jenny kertaa.
Nykyään kumpikaan heistä ei osaa kuvitella elämäänsä ilman toisiaan.
- Saattaa jopa olla, että olisi jäänyt montakin mahdollisuutta käyttämättä ilman Jennyä, Sami tiivistää kertoessaan heidän kummankin saaneen suhteestaan tietynlaista rohkeutta elämään sekä paljon uusia kokemuksia.
Yhteisen matkan varrella onkin nähty asumispaikkana Tuusulan jälkeen vielä Riihimäki ja tällä hetkellä Ikaalinen. Suunta on määrätietoisesti kohti Lappia, sillä sekä Samille että sieltä kotoisin olevalle Jennylle luonto ja oma tila ovat tärkeitä.
Lapissa sijaitsevan yhteisen kodin lisäksi Jenny ja Sami voivat nähdä itsensä 10 vuoden päästä naimisissa ja mahdollisesti jopa vanhempina lapsille, mikä tosin riippuu hyvin pitkälti elämäntilanteesta, sillä vielä he eivät ehtisi olemaan tarpeeksi kotona lastensa kanssa.
Jenny ja Sami ovat oiva esimerkki siitä, kuinka parisuhteessa ollaan niin läheisesti toisissaan kiinni, mutta silti annetaan toisilleen lupa omaan elämään: Sami joutuu usein olemaan poissa kotoa päiviä töidensä ja harrastustensa takia, mutta Jennylle tällainen yksinolo on vain positiivista silloin tällöin.
- Totta kai sitä silloin ikävöi toisiaan, vaikkei sitä aina uskallakaan myöntää. Kyllä kotiin on aina mukavampi tullakin, kun tietää, että siellä odottaa joku, joka ikävöi, he kertovat yhdessä.
Lisää omaa aikaa ja tilaa tulee ensi vuonna, kun Jenny muuttaa osittain Joensuuhun keskeneräisten opintojensa takia. Etäsuhde ei kuitenkaan jännitä pariskuntaa, vaikka yhteinen aika jääkin silloin vielä vähemmälle kuin nyt. Yliopisto-opinnoissa kun ei kuitenkaan ole aina sidottu olemaan paikanpäällä ja muutenkin yksi lukuvuosi on hyvin lyhyt aika.
Pariskunnalla on omat tapansa pitää suhde kasassa kiireisen arjen keskellä: vaikkei romanttisuus ilmenekään suhteessa normaalia arkiromanttisuutta ihmeellisemmin, he viettävät välillä somettomia yhteisiä iltoja ja muistavat päivittäin sanoa toisilleen kauniita sanoja.
- Rakastan sinua tulee sanottua joka päivä jossain välissä, viimeistään illalla. Vaikka sen sanominen onkin automaatiota, se ei ole vain sanojen helinää. Kyllä siinä on se tunne mukana aina, Jenny hymyilee.
Miten Jenny ja Sami nykyään muistelevat Tinderiä?
- Totta kai se madaltaa kynnystä jutella uusille ihmisille. Epäilen myös, että se jollain tasolla jopa vähentää syrjäytymistä. Esimerkiksi kipeässä eroamistilanteessa siitä varmasti voi olla apua, Sami summaa.
Jenny toteaa Tinderin toimivan erityisesti Lapissa paremmin kuin etelämmässä. Hän kertoo tuntevansa kotiseudultaan useita Tinder-pariskuntia, sillä yleisesti ottaen Lapissa käyttäjät etsivät todennäköisemmin vakavaa parisuhdetta.
Hän lisää sovelluksen olevan todella raadollinen ulkonäköpainotteisuutensa takia, mutta niinhän se menee muutenkin.
Jennyn ja Samin kohdalla tämä raadollisuus toimi, koska he vastaavat toistensa ihanteita. Sitä paitsi ilman Tinderiä Jenny ja Sami eivät ehkä ikinä olisi tavanneet.
- Maaliskuussa 2014 lähes eksyimme samaan aikaan samaan baariin. Lisäksi yhteisten tuttujemme kautta se olisi voinut olla mahdollista jossain kohtaa elämää. Joitain satunnaisia mahdollisuuksia siis olisi saattanut olla tapaamiselle. Eri asia kuitenkin on, olisimmeko kiinnittäneet huomiota toisiimme, ja kuinka juttu olisi lähtenyt etenemään livenä, Jenny kertoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti