Media on jatkuvassa murroksen tilassa. Eri joukkoviestintävälineet taistelevat suosiostaan samalla, kun yhteydenpito ja asioista tiedottaminen käyvät yhä helpommin. Millaisessa tilanteessa media elää tällä hetkellä ja miten se vaikuttaa ihmisiin? Mediakasvatuksen tutkija Reijo Kupiainen kertoo.
- Media on nykyään yhä useammalla läsnä kokoajan ja sen sisällöt päivittyvät jatkuvasti. Televisio on menettänyt johtopaikkansa internetille ja erityisesti mobiilimedioille älypuhelimien ja tablettien yleistymisen myötä, Kupiainen kertoo.
Hän lisää tilanteen elävän myös eri medioiden sisällä hyvinkin nopealla tahdilla.
- Esimerkiksi internetissä ensin kovassa suosiossa oli Irc-galleria, jonka korvasi vain vähän aikaa sitten Facebook. Nyt erityisen paljon on lisääntynyt visuaalisen median käyttö, johon kuuluu myös erityisesti nuorten keskuudessa suosittu kuvien jakopalvelu Instagram, jonne Facebookin suosio on viime vuosina siirtynyt yhä enemmän.
Onko muutos sitten hyvä asia?
Monelta osin kyllä. Positiivisia seikkoja on monia: ihmiset tavoitetaan nykyään monipuolisten tiedotusvälineiden kautta helposti ja esimerkiksi uutiset ennättävät globaalisti maasta toiseen hyvinkin nopeasti. Myös nuorten keskuudessa uutisten lukeminen on yleistynyt erilaisten mobiilisovellusten ansiosta.
Kaiken tämän seurauksena mediat lisäävät ihmisten välistä yhteisöllisyyden tunnetta ja herättävät uusia keskustelunaiheita ja kiinnostuksen kohteita. Nuorten kohdalla se on lisäksi vaikuttava tekijä identiteetin rakentamisessa.
Varjopuoliltakaan ei voida välttyä, kun kyseessä on näin laaja ilmiö. Kupiainen on ollut mukana tekemässä monia lasten ja nuorten median käyttöön liittyviä tutkimuksia, joista yksi on EU kids online.
- Tutkimus toteutettiin haastattelemalla noin 25 000 lasta ja nuorta sekä heidän huoltajiaan 25 eri maassa ympäri Eurooppaa. Tutkimuksessa kartoitettiin lasten kokemuksia erityisesti internetin erilaisista riskeistä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että suurin osa haastatelluista ei ole kokenut ongelmalliseksi asiaksi sitä, minkä aikuiset ajattelevat riskiksi. Suurin riskiryhmä on kuitenkin pienet lapset, jotka saattavat kohdata tilanteita, joita eivät itse edes ymmärrä riskeiksi: tällaisia voivat olla esimerkiksi itsestään liikaa paljastaminen, ikärajat ja riippuvuus. Lapset tarvitsevat näiden tilanteiden varalta valvontaa ja opastusta. Mediakasvatus on vielä melko vähäistä. Sille olisi kuitenkin tarvetta, sillä mediat ovat jo todella iso osa arkipäivää.
Kupiainen lisää muun muassa sosiaalisen median riippuvuuden olevan ristiriitainen asia, sillä siinä on pitkälti kyse yhteydenpidosta: voidaan siis ehkä myös sanoa, että kyse on riippuvuudesta ystäviin.
Myös ikärajoista puhuttaessa on vaikea vetää selvää rajaa.
- Lähtökohtaisesti ikärajoja on järkevä noudattaa, vaikka lapsi itse tuntisi elokuvan tai pelin sopivaksi itselleen. Esimerkiksi sotapelit voivat turruttaa siihen, ettei mikään enää tunnu miltään. Sosiaalisessa mediassa ikärajat taas eivät ole ihan niin kiveen kirjoitettuja, sillä ne määräytyvät alkuperäismaansa rekisterilainsäädännön mukaan, hän kertoo.
Keskustelua herättävät usein myös älypuhelimet lasten käytössä.
- Tietyn iän sanominen on hyvin vaikeaa, sillä se riippuu täysin siitä, milloin lapsi on kypsä itse rajoittamaan älypuhelimensa käyttöä.
Myös mainokset saattavat luoda lapselle vääristyneen kuvan maailmasta, eikä tämä rajoitu pelkästään kovasti puhuttaneisiin ulkonäköpaineisiin. Mainokset luovat kulutuskulttuurille arkielämässä liiankin korostetun aseman ja aiheuttavat ristiriitaisuutta ekologisuuden tärkeyttä korostavien keskustelujen keskellä.
Ei saa myöskään unohtaa, että esimerkiksi mainokset vaikuttavat myös aikuisiin luoden heille erilaisia ulkonäköpaineita ja käyttäytymismalleja sekä kulutukseen että jopa politiikkaan liittyen. Keskustelunaiheita luodessaan ne voivat joskus vaikuttaa tunteisiin niin paljon, että ohjaavat keskustelua jopa negatiivisen hyökkääväksi.
- Yksilöllisyys on kuitenkin tärkeä pointti puhuttaessa median vaikutuksista ihmisiin, erityisesti lapsiin tai nuoriin. Se on tärkeä seikka muistaa, Kupiainen muistuttaa.
Kulttuurierot vaikuttavat myös mediatottumuksiin
EU kids online on antanut näyttöä myös eri EU-maiden välillä vallitsevista eroista riskeissä.
- Etelä-Euroopassa lapsille asetetaan median käyttöön usein enemmän rajoituksia esimerkiksi ajallisesti. Suomessa ja Pohjoismaissa taas on yleisesti ottaen paljon sallivampi ja keskustelevampi ilmapiiri, jonka on nähty tutkimustuloksissa tuottavan positiivisempia tuloksia.
Ullamaija Kivikurun ja Jukka Pietiläisen toimittaman Maailman mediat -tutkimuksen mukaan laajemmalla mittakaavalla on käynyt ilmi, että median käytön erot maiden välillä jakautuvat tulotason, kehitysasteen sekä median historian pituuden mukaan. Myös poliittiset ja kulttuurierot ovat vaikuttavia tekijöitä.
Esimerkiksi Suomessa netti on ollut käytössä 1980-luvulta asti ja omalla äidinkielellämme löytyy jo paljon materiaalia, kun taas joillakin alueilla sähköä ei edes ole saatavilla tai lukutaito ja koulutustaso ovat vielä niin heikossa asemassa, ettei medioilla sen takia ole siellä yhtä isoa merkitystä.
Yleisesti ottaen kehityssuunta kaikissa länsimaissa noudattaa samaa kaavaa: lehtien levikki ja TV:n suosio on laskussa ja samanaikaisesti netin merkitys kasvaa.
Länsimaissa sijaitsee myös suurin osa medioiden käyttäjistä maailmassa. Vaikka Afrikassa, Lähi-Idässä ja monissa kehitysmaissa määrä on pikkuhiljaa nousussa, alueelliset käyttöerot ovat edelleen hurjia, jopa yhden maan sisällä. Olisitko esimerkiksi voinut uskoa erojen olevan niin suuret, että Haitissa kännyköitä löytyy 40 kappaletta sataa ihmistä kohden, kun taas Suomessa sama lukema on 156?
http://moro.aamulehti.fi/2015/01/27/nuoret-lukevat-yha-enemman-uutisia/
