palkki

10. helmikuuta 2018

DreamUp: haastattelut

Emmi Kärnä on Jyväskylän ammattikorkeakoulun restonomialumni, ja nykyään myös Mysteerin toinen perustaja, yrittäjä ja luova johtaja, joka vastaa yrityksessä peleistä ja palvelun laadusta. Mysteerin valikoimaan kuuluu pakohuonepelejä kuudella eri paikkakunnalla. Peleissä 2-5 henkilöä suljetaan tunniksi huoneeseen, jossa pulmat täytyy ratkaista ja löytää avain, jolla pääsee ulos. Pakohuonepelien lisäksi Mysteeri on laajentamassa tosielämän peleihin, joista yksi esimerkki on jo alkaneet mysteeri-illalliset kolmessa eri kaupungissa, myös Jyväskylässä Pöllöwaarissa.

”Mun oma juttu on tarinoiden kertominen eri tavoilla”, kertoo Emmi. ”Työssäni pääsen kertomaan tarinoita pakohuonepelien avulla. Haluan jatkuvasti kehittyä tarinoiden kertomisessa, jotta vielä 10 vuoden päästä voin jakaa tarinoita niin, että formaatilla ei ole väliä.”

Emmi kertoo oman juttunsa löytyneen sattumalta juuri oikealla hetkellä: oli vuosi 2015, kun hän oli juuri irtisanoutunut työstä, jossa tunsi itsensä onnettomaksi. Silloin hän koki olevansa avoin maailmalle. Emmi oli puhunut poikaystävänsä Jussin kanssa yhteisestä projektista, mutta aihe oli auki. He eivät olleet kuulleet pakohuonepeleistä Suomessa, mutta pian he törmäsivät sattumalta konseptiin Tallinnan reissulla. Kumpikin heistä innostui ideasta valtavasti, ja he päättivät kokeilla sitä lähinnä yhteisenä harrastuksena – toisin kuitenkin kävi, ja Mysteeri jatkaa edelleen kasvuaan.

”Olen tulossa DreamUpiin ennen kaikkea innostamaan nuoria. Omien unelmien tavoittelu ei oikeasti ole niin kaukainen ajatus kuin usein ajatellaan – se saattaa odottaa ihan kulman takana, kunhan hetki, paikka ja tapa ovat oikeita sen saavuttamiseen.”

Mysteeri tarjoaa opiskelijoille -15% alennuksen maanantaista keskiviikkoon voimassa olevalla opiskelijakortilla. Tutustu Mysteeriin lisää osoitteessa https://www.mysteeri.com/.



Jesse Ala-Lahti valmistui joulukuussa 2017 tietoverkkotekniikan insinööriksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, ja nykyään hän toimii Wellness Tools Groupin toimitusjohtajana. Jesse on mukana DreamUpin Kokemustorilla esittelemässä tuotettaan nimeltä Mutjutin. Mutjutin on taskukokoinen kalvohierontaväline, jolla lihaksen päällä olevat lihaskalvot saadaan irtoamaan lihaksesta, jolloin lihas rentoutuu ja sen toiminta helpottuu.

”Mun oma juttu on yrittäminen, sillä silloin saan tehdä sitä, mitä itse haluan ilman, että olen sidottuna jonkun muun toimintaan. Tykkään itse vaikuttaa omaan tekemiseeni. Kenenkään muun ei tarvitse sanoa, mitä minun pitää tehdä ja milloin – toimitusjohtajana oma tekeminen on omalla vastuullani, ja pystyn tekemään hommia milloin haluan.”

 Jessen asenne yrittämistä kohtaan ei ollut erityisen positiivinen vielä opintojen alkaessa. Aihe oli melko tuntematon, sillä Jessen lähipiirissä ei ole yrittäjiä. Jesse on kuitenkin osallistunut monenlaisiin projekteihin aina 13-vuotiaasta asti: hän on esimerkiksi ollut mukana järjestämässä useita verkkopelitapahtumia, 3D-tulostamassa piparkakkumuotteja ja suunnittelemassa taisteluensiapuharjoitetta VR-alustalle. Jälkikäteen ajateltuna kaikki nämä ovat olleet tietynlaista yrittämistä, vaikkei hän niitä sellaiseksi osannut mieltää.

Jessen matka yrityksen toimitusjohtajaksi oli sattuman kauppaa: Mutjuttimen on kehittänyt jyväskyläläinen koulutettu hieroja ja jäsenkorjaaja Jarmo Pihlavamäki, joka huomasi tarpeen helppokäyttöiselle ja edulliselle kalvohierontavälineelle. Jesse ja Jarmo tutustuivat Jarmon syntymäpäivillä, joissa Jesse oli valokuvaamassa. Jarmo kuuli, että Jessellä oli käytössään 3D-tulostin, ja esitteli ideansa Mutjuttimesta. Jesse lähti tekemään prototyyppiä tulostimella, kunnes muutaman kuukauden ja monen prototyyppivaiheen jälkeen Mutjuttimen lopullinen muoto oli selvillä. Aluksi Jesse siis osallistui idean tekniseen toteutukseen ja tuotteen kehitykseen. Tällä hetkellä yritys on pyörinyt noin vuoden.

”Jos lihaksesi ovat toisinaan jumissa, niin kannattaa käydä meidän pisteellä kokemustorilla!”

Tutustu Mutjuttimeen lisää osoitteessa https://www.mutjutin.fi/.



Pinja Taipale on toisen vuoden valokuvaajaopiskelija Gradian luovalta kampukselta Kankaalta. Pinja pitää DreamUpin Kokemustorilla pistettä, jossa voi otattaa itsestään CV-kuvat.

”Mun oma juttu liittyy valokuvaamiseen, jossa kehityn koko ajan lisää. Valokuvaamisessa en ole vielä löytänyt sitä tiettyä omaa juttua, josta kuvani tunnistaa. Näin varhaisessa vaiheessa en osaa sanoa, mikä se edes tulee olemaan, sillä valokuvaamisessa niin moni asia kiinnostaa.”

Pinja on valokuvannut koko ikänsä. Alun perin hän olisi kuitenkin halunnut Helsinkiin opiskelemaan audiovisuaalista viestintää, mutta ei päässyt kouluun sisään. Silloin kohtalo puuttui peliin, ja kuvallinen ilmaisu siirtyi Petäjävedeltä Jyväskylään. Jo pääsykokeissa Pinja innostui alasta lisää, ja ilahtuikin saadessaan opiskelupaikan – silloin hän tunsi, että juuri tähän kouluun hän kuuluu. Hän kokee olevansa vielä alussa omalla matkallaan oman juttunsa parissa: hänhän on pienessä kaupungissa valokuvauksen opiskelijana, jolla on vasta melko vähän arvokasta käytännön kokemusta alalta.

”Tähtään siihen, että jossain vaiheessa minulla on vain reppu selässä ja kamera mukana – haluaisin kuvata journalistina ympäri maailmaa ja tuoda sillä hetkellä ajankohtaisia totuuksia esille. Toivoisin saavani mennä aika vapaasti ja tehdä unelmatyötäni siinä samalla.”



Timi Maunula on toisen vuoden liiketalouden opiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemiasta, mutta hän kutsuu itseään mielellään myös yrittäjäksi yrittäjyystaustansa ja opiskelupaikkansa takia. Timi on DreamUpissa mukana juontajana.

”En ole ihan täysin varma omasta jutustani, mutta koen olevani jo aika lähellä. Tykkään hirveästi tehdä kaikkea ja olla joka paikassa mukana. Tiimiakatemia on antanut älyttömän hyvät mahdollisuudet kokeilla ihan mitä tahansa, minkä kautta voi löytää sen oman juttunsa. Yrittäminen on se mun juttu. Uskon, että tällä hetkellä käynnissä oleva projekti, joka sisältää vaatebrändin ja -ilmiön rakentamista, on lähimpänä sitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessakin.”

Oman juttunsa Timi löysi viime kesänä ensimmäisen korkeakouluvuoden jälkeen. Oman alan kesätyöpaikat olivat kiven alla, joten hän päätti perustaa yrityksen yhdessä kaverinsa kanssa. Yrityksen ideana on tarjota kotiinkuljetus autolle autokauppojen yhteydessä, sillä vastaavaa palvelua ei autojen kohdalla ole ennen ollut tarjolla, vaikka esimerkiksi ruokaa ja elektroniikkaa saa ostettua verkosta suoraan kotiovelle. Kesäyrittäjyys oli Timin mukaan oikea oppimiskokemus, joka myös johdatteli oivallukseen siitä, että yrittäminen on se oma juttu. Yritys on tällä hetkellä olemassa pöytälaatikossa, ja Timi toivoo pääsevänsä työskentelemään yrityksen nimissä vielä tulevaisuudessakin.

Tiimiakatemiassa Timi toimii 12 hengen Osuuskunta Mahtiassa team leaderina. Brändin rakentaminen on kiinnostanut häntä jo kauan, ja hän koki Tiimiakatemian antavan parhaimmat mahdollisuudet sen oppimiseen – siksi hän päätti hakea Tiimiakatemiaan ensimmäisen vuoden liiketalouden opintojen jälkeen. Tällä hetkellä Timi rakentaa projektinaan omaa vaatebrändiä projektiryhmänsä kanssa. Ajatus projektista syntyi jo kesällä, kun Instagramissa vastaan tuli Timin vanhan koulukaverin piirustuksia. Huomattuaan tuttunsa suuren kehityksen ja ”törkeen makeen” piirustustavan Timi lähti kyselemään kaverin kiinnostusta piirustusten kaupallistamiseen. Tällä hetkellä heillä on käsissään ensimmäinen testiprintti hupparista. Suunnitelmana on tehdä rajoitetut erät skeitahtavista mallistoista, ja tavoitteena on myös mahdollisesti vaatteiden valmistaminen käsityönä Suomessa. Markkinoinnin he haluavat tehdä hyvin eri tavalla kuin kukaan muu. Monia markkinointitempauksia on jo suunnitteilla – kirjaimellisesti vain avaruus on rajana.

”Kaiken toimintamme takana on kunnioitus niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekevät sitä, mistä oikeasti tykkäävät tai mitä rakastavat. Ei koulussa sanota, että rupea ammattiskeittaajaksi tai -laskettelijaksi, ennemminkin saatetaan sanoa, että ei kannata skeitata tai lasketella työkseen. Kuitenkin osa saa tehtyä siitä suurimmasta intohimostaan työnsä.”



Joonas Pylvinen on neljännen vuoden ohjelmistotekniikan insinööriopiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Joonas on DreamUpin Kokemustorilla esittelemässä nelihenkisen tiiminsä virtuaalitodellisuuspeliä, jota he ovat kehittäneet jopa puolustusvoimien käyttöön.

”Mun oma juttu on yrittäminen, sillä tykkään paljon valikoida sitä, mitä teen. Virtuaalinen ja lisätty todellisuus kiinnostavat minua todella paljon, ja niiden parissa tulen toivottavasti työskentelemään myös tulevaisuudessa. Näiden lisäksi myös yhteisöjen rakentaminen on todella tärkeää minulle.”

Alkuperäisessä simulaatiossa ollaan armeijassa puolijoukkueteltassa, jossa lämmitetään kamiinaa puilla virtuaalitodellisuudessa. Ideaa lähdettiin kehittämään vakavampaan suuntaan, kun Joonas törmäsi Slushissa vanhaan äidinkielen opettajaansa. Opettaja on ollut mukana FinEdu VR -hankkeessa, jossa tutkitaan virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksia opetuskäytössä. Kun Joonas kertoi omasta unelmastaan tehdä harjoitussimulaatioita puolustusvoimien käyttöön, opettaja lupasi selvitellä asiaa. Asia eteni, ja lopulta puolustusvoimilta osoitettiin kiinnostusta – kunhan simulaatio toimisi taisteluensiapukoulutuksena. VR-pelin ansiosta tiimi pääsee myös mukaan Tanskan Nordefco ADL -konferenssiin huhtikuussa, joka on pohjoismaiden puolustusyhteistyön koulutustilaisuus.

Innostus yrittäjyyteen on syntynyt vasta ammattikorkeakouluopinnoissa, mutta tietotekniikasta Joonas on ollut kiinnostunut jo pienestä asti. Ensimmäisen kerran hän kuuli virtuaalitodellisuuslaseista ollessaan 10-vuotias. Hän kertoo kuvitelleensa silmilleen lasit, ja samaan aikaan ajaneensa autopelin kierrosta ympäri silmät kiinni. Edelleen VR-maailma kiehtoo: virtuaalitodellisuudessa voi luoda sellaisia maailmoja, kun vain itse haluaa. Lisätty todellisuus tulee Joonaksen mukaan todennäköisesti osin jopa korvaamaan virtuaalitodellisuutta, joten kiinnostus sitä kohtaan on luonnollinen jatkumo.

Joonas onkin ollut mukana monenlaisissa projekteissa esimerkiksi Osuuskunta Dynamon kautta, ja tälläkin hetkellä käynnissä on projektit esimerkiksi hackaton-tapahtuman ja pelikahvilan parissa. Joonas kertoo olleensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jolloin hän on voinut kertoa omasta kiinnostuksestaan. Ilman verkostoja Joonas tuskin olisi päässyt näin moneen mukaan.

”Kaikilla toimilla pyrin ottamaan askelia lähemmäs lopullista unelmaani, eli taistelusimulaatioiden luomista sotilaskoulutusta varten. Kaikki projektit ohjaavat sinne päin.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti