3.9. studio-ohjaaja Juha Kaikkonen
Luentosarjan aloitti 3.9. studio-ohjaaja Juha Kaikkonen. Aika kului kuin siivillä kuunnellessa Kaikkosen esitystä, jossa hän kertoi työhistoriastaan sekä laajasti studio-ohjaajan työstä.
Rehellisesti sanottuna studio-ohjaaja oli käytännössä minulle aivan uusi käsite, vaikka se onkin selvästi hyvin tärkeä osa tuotantotiimiä. TV-lähetysten takana on monia eri tehtäviä omaavia ihmisiä, mutta yleensä pinnalle nostetaan vain ruudussa näkyvät ihmiset sekä taustatiimistä enintään ohjaaja ja tuottaja. Oli mielenkiintoista kuulla ammattilaisen kertomana, mitä lähetysten teko todella pitää sisällään. TV-ala kiinnostaa minua, mikä teki luennosta entistä kiinnostavamman. Studio-ohjaajan työ kuitenkin kuulosti niin haastavan monipuoliselta, etten tiedä sopisiko se minulle.
Oikeastaan kaikki, mitä luento sisälsi, oli uutta. Opin, mitä tarkoittaa olla studio-ohjaaja ja yllätyin, kuinka laajat työtehtävät ovat ja kuinka ne riippuvat hyvinkin paljon siitä, millaisen ohjelman parissa työskentelee. Päällimmäisenä luennosta jäi kuitenkin mieleen Kaikkosen ammattitaitoisuus ja omat kokemukset. Hän pystyi kertomaan omasta kokemuksestaan esim. aiemman työskentelyn TV-alalla helpottavan studio-ohjaajana, sillä oli itsekin toiminut monikameraohjaajana sekä tuotantomestarina. Asiat, joita hän kertoi työskentelystä Tangomarkkinoilla, Euroviisuissa ja Olympialaisissa sekä täydensivät käsitystä studio-ohjaajan työstä että myös kertoivat mihin kaikkeen voi päästä mukaan työskennellessä Ylellä. Yllättävä tieto oli, että Pekingin kesäolympialaisissa 2008 oli suurin osa tuotantotiimistä ollut suomalaisia.
Luennon jälkeen olen pystynyt katsomaan TV:tä eri silmällä, kun tiedän, mitä ohjelmien takana tapahtuu. Jälkeenpäin pystyn muistelemaan esimerkiksi tilannetta, jolloin olin vuoden 2013 Nenäpäivän yleisössä. Henkilö, jonka näin kiireisenä pyörivän studiossa milloin missäkin ja heiluttelevan merkiksi sille, kun aiemmin kuvattu pätkä vaihtui TV-ruudussa suoraan lähetykseen, oli selkeästi studio-ohjaaja.
8.10. toimittaja Janica Brander
Luentosarja jatkui 8.10. toimittaja Janica Branderin luennolla aiheesta Muuttuva media. Tosiasiassa hän ei ole vain toimittaja – hän on työskennellyt uransa aikana niin markkinointityössä ja copywriterinä kuin myös kirjailijana, unohtamatta harrastusta bloggaamisen parissa. Uran monipuolisuus olikin olennainen aihe luennossa.
Heti alussa pystyin samaistumaan Branderiin. Hän kertoi jo lukiossa rakastaneensa kirjoittamista, olleensa itsekriittinen, haaveilleensa yleväkuvaisesti kirjailijan tai viestinnänalan töistä, halunneensa vaihtelevan työn ja tunteneensa jo silloin, ettei osaisi olla missään muussa työssä – kuulostaa paljon omilta ajatuksiltani, lukuun ottamatta sitä, että ymmärsin jo yläasteella kirjailijan työn olevan epärealistinen haave. Olen aiemminkin lukenut juttuja media-alan työtilanteesta, mutta pääasiassa minulla on ollut vääristynyt kuva siitä – muistan miettineeni esimerkiksi Anna Perhon uraa seuratessani, kuinka hyvin töitä näyttää olevan, sillä onhan hän radiossa jokapäiväisesti ja kirjoittelee kolumneja ja esiintyy TV:ssä jatkuvasti. Luento sai minut palaamaan kertaiskulla maan pinnalle ja miettimään vakavasti tulevaisuuttani.
Opin näkemään viestintäalan enemmän ammattilaisen näkökulmasta: se on muuttuva kenttä, jossa on hyötyä hyvistä kontakteista ja jossa on monia ongelmia, joista päällimmäiseksi nousi sen muuttuminen pätkätyöpainotteiseksi. Minua hämmensi Branderin luento kokonaisuudessaan, sillä vaikka hän ensin kertoi paljolti alan huonoista puolista, hän päätti luennon kertomalla kuinka tärkeää työ on hänelle ja kuinka se on kuin elämäntapa.
Periaatteessa luento myös lisäsi haaveitani: olen kiinnostunut erityisesti toimittajan alasta, mutta myös laajasti muusta viestinnästä, joka ei siis haittaisi yhtään – Brander kertoi kokemuksestaan, että viestintäalalla täytyy asennoitua niin, että hyväksyy myös muut kuin oman alansa työt. Myös kertomukset työn palkitsevuudesta ja uskomattomien tarinoiden kuulemisesta työssä lisäsivät kiinnostustani.
12.11. mediakasvatustutkija Reijo Kupiainen
Luentosarjan kolmantena luennoitsijana 12.11. toimi mediakasvatustutkija Reijo Kupiainen. Kupiaisen luento koostui suurimmaksi osaksi omaelämänkerronnallisesta esityksestä hänen urastaan median parissa. Pinnalle nousivat niin nuoruuden ensimmäinen työ nuorten näyttelijänalkujen kanssa että lukuisat tutkimukset, joissa Kupiainen on ollut mukana.
Kupiaisen luento oli sinänsä täysin eri luokkaa menneiden ja tulevien luentosarjan luentojen kanssa, sillä mediakasvatustutkija ei työskentele samalla tavalla mediassa kuin esimerkiksi graafikko tai toimittaja. Tästä syystä luento ei ehkä ihan niin paljon iskenyt minuun kuin edelliset, vaikka pinnalle nousi monia mielenkiintoisiakin asioita: erilaisista tutkimusprojekteista ja niiden toteutustavoista opin paljon luennon aikana. Yllättävää oli, että edelleen internetin aikakaudellakin on käytetty tutkimustekniikkana ovelta ovelle kiertelyä ja haastateltu ihmisiä heidän omissa kodeissaan. Tutkimukset alkoivatkin kiinnostaa minua luennon aikana enemmän kuin ennen. Sen takia luennolla olisin mielelläni kuullut enemmänkin tutkimustuloksista, kun nyt se oli aikalailla painottunut tutkimusten taustoihin ja toteutukseen.
Luennon jälkeen tekemäni haastattelu syvensi kaikkea luennolla saamaani tietoa. Haastattelun aikana tajusin vihdoin, kuinka laaja kenttä media oikeastaan on ja millä tavoin se voi ihmisiin vaikuttaa. Media todellakin on nykyään läsnä elämässämme päivittäin aina lapsesta vanhaan ikäpolveen saakka ja se vaikuttaa meihin huomaamattakin.
10.12. graafikko Lasse Kangasmaa
Luennot jatkuivat 10.12. graafikko Lasse Kangasmaan pitämällä luennolla. Kangasmaa työskentelee Helsingissä Bob the Robot -mainostoimistossa, joka on monen tunnetun mainoskampanjan taustalla.
Kangasmaa kertoi monipuolisesti töistä, joita hän on ollut mukana tekemässä. Monet niistä olivat tuttuja minulle, sillä niitä on näkynyt perinteisen printtimedian lisäksi myös TV:ssä, radiossa sekä ympäri internetiä. Sellaisia olivat esimerkiksi Aku Ankka Lataamo -mainos sekä Elisan Maan kattavin 4G LTE -verkko -mainoskampanja. Kummassakin edellä mainituista on toiminut olennaisena mainoskanavana Youtube, jonne TV-mainoksen pidempi versio on julkaistu. Luennon aikana yllätyinkin sitä, kuinka suosittuja mainokset todella ovat Youtubessa. Se on tehnyt mainostamisesta aiempaa kätevämpää ja edullisempaa, sillä Youtube on julkaisukanavana ilmainen. Vastakohtana tälle yllätyin Kangasmaan kertoessa Helsingin Sanomien etusivun mainoksen maksaneen henkilöauton verran. Mainostaminen on siis edelleen kaikesta huolimatta todella kallista.
Esitellyistä kuitenkin kaikista mieleenpainuvimmaksi työksi nousi ehdottomasti Saunalahden Rikkaat & Järjettömät. Se on jäänyt yllättävyydellään mieleeni yhtenä parhaimmista mainoskampanjoista, sillä Kristalin laulajanuran alku meni täysin läpi sekä itselleni että monelle muulle. Juuri tästä syystä oli hienoa kuulla itse tekijältä projektista lisää.
Kaiken kaikkiaan sain luennosta todella paljon irti, vaikken välttämättä mainostoimistoon ole pääasiassa pyrkimässäkään. Opin esimerkiksi mainosten hämäävyydestä, kun Kangasmaa kertoi, ettei Kristal todella edes ajanut moottoripyörää yhdessä Saunalahden mainoksessa. Samaa viesti myös se, ettei Elisan mainoksissa esiintynyt oikea orava, vaan koneella rakennettu jäljennös. Mainokset olivat lähes kaikki jollakin tavalla jo entuudestaan tuttuja, jonka takia niiden toteutuksesta oli todella mielenkiintoista kuulla lisää.
14.1. koomikko Olli Siiki
Luentoja jatkoi 14.1. koomikko Olli Siiki. Hän ei todellakaan ollut pitämässä meille stand up -esitystä: luennon aikana ehdittiin käsitellä niin stand up -komiikkaa työnä kuin henkilökohtaista masennustakin. Siiki aloittikin luennon kertomalla, että se oli ensimmäinen esiintyminen, jolloin hänen ei tarvinnut olla hauska. Tästä huolimatta silloin tällöin esityksessä pilkahti vitsejä muun muassa esimerkkeinä.
Koska stand up -komiikka on minulle melko vieras aihe, opin paljon uutta luennon aikana. Siiki kertoi esimerkiksi kielletyistä aiheista ja säännöstä, jonka mukaan vähemmistöistä kerrottavien vitsien aiheet on otettava itsestänsä: hän itse voi siis vitsailla lyhyydestä, lihavuudesta ja masennuksesta. Opin myös, että vain hyvin vähän esityksestä on improvisointia. Vitsien tekemisessä on huomioitava asioita, joita en ole aiemmin tullut ajatelleeksi: alustus ja käännös ovat niiden päärakenne, joka tekee niistä yllättävän.
Siikillä on nuoresta iästään huolimatta kokemusta esiintymisestä myös ulkomailla, sillä on ollut myös Jenkeissä asti esiintymässä. Tästä huolimatta hän jännittää edelleen paljon esiintymistä. Se oli yllättävää, sillä olen kuvitellut monien satojen esiintymisten jälkeen esiintymisestä tulleen jo rituaalinomaista toimintaa. Asia ei kuitenkaan ole niin, vaan Siiki kokee kovia paineita myös naurattamisesta. Yllättävää myös oli, ettei naurattamisen onnistuminen ole aina kiinni itsestä, vaan tilanteesta, jossa esitys pidetään: esitys ei saa tulla yllätyksenä yleisölle ja tilan tulee olla sellainen, että yleisö on pimennossa ja tiiviisti katse lavaan päin.
Kontaktin luominen yleisön kanssa on tärkeää esiintymisessä. Stand up -koomikon on ensisijassa ajateltava yleisöä, sillä komiikka on ainoa taiteenlaji, jonka yleisö määrittelee. Hänen on todistettava olevansa hyvä jätkä: siinä Siiki onnistui ainakin luentonsa aikana, ja aion todellakin mennä joku kerta katsomaan hänen esitystään.
4.2. Staran päätoimittaja Jocka Träskbäck
Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä luennoitsijana nähtiin 4.2. Staran päätoimittaja ja perustaja Jocka Träskbäck. Luennon aikana hän kertoi esimerkiksi omasta urastaan, yrittämisestä ja siitä, miten kovassa toimituksellisessa kilpailussa voi pärjätä.
Träskbäck oli ehtinyt työskentelemään media-alalla jo monen vuoden ajan Ylellä, MTV3:lla ja Suosikissa, kun hän vuonna 2013 perusti viihdelehti Staran. Koska toimittajan työ kiinnostaa minua paljon, Träskbäckin kertomukset saivat pidettyä minut mukanaan koko luennon ajan. Hän kannusti yrittämiseen media-alalla, vaikka kuinka suuremmat lehdet kuten iltalehdet vähättelisivät – Stara on näyttänyt heille kykynsä ja on nykyään Suomen suurin yksityinen verkkomedia, eikä vähättelyä enää kuulu. Träskbäckin omistautuminen yrittämiselle on ihailtavaa.
Träskbäckin kertoessaan yrittämisestä yllätyin siitä, kuinka yrityksen perustamiseen ei juurikaan tarvitse pääomaa. Vaikka verkostojen tärkeydestä on ollut puhetta ennenkin, hänen puheensa ja esimerkkinsä niiden tarpeellisuudesta saivat minut vasta täysin vakuuttuneeksi asiasta. Hän kertoi kuulleensa esimerkiksi Kirkan kuolemasta verkostojensa avulla.
Tähän liittyen Träskbäck kertoi myös päivittämisen nopeudesta ja juttujen ajankohtaisuudesta, joka oli täysin uutta minulle: Staralla on käytössä poikkeavasti tapa, että jutut saadaan muita lehdistöjä nopeammin nettiin kännykällä näpyttelemällä. Samaa tekniikkaa käytetään myös videohaastatteluissa, jotka Starassa poikkeavasti kuvataan usein kännykällä ja siirretään suoraa nettiin vain pienellä aikaviiveellä. En ole tullut edes ajatelleeksi sitä, kuinka helpottava asia älypuhelimet voivat ollakaan lehden toimituksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti