Emmi Kärnä on Jyväskylän ammattikorkeakoulun restonomialumni, ja nykyään myös Mysteerin toinen perustaja, yrittäjä ja luova johtaja, joka vastaa yrityksessä peleistä ja palvelun laadusta. Mysteerin valikoimaan kuuluu pakohuonepelejä kuudella eri paikkakunnalla. Peleissä 2-5 henkilöä suljetaan tunniksi huoneeseen, jossa pulmat täytyy ratkaista ja löytää avain, jolla pääsee ulos. Pakohuonepelien lisäksi Mysteeri on laajentamassa tosielämän peleihin, joista yksi esimerkki on jo alkaneet mysteeri-illalliset kolmessa eri kaupungissa, myös Jyväskylässä Pöllöwaarissa.
”Mun oma juttu on tarinoiden kertominen eri tavoilla”, kertoo Emmi. ”Työssäni pääsen kertomaan tarinoita pakohuonepelien avulla. Haluan jatkuvasti kehittyä tarinoiden kertomisessa, jotta vielä 10 vuoden päästä voin jakaa tarinoita niin, että formaatilla ei ole väliä.”
Emmi kertoo oman juttunsa löytyneen sattumalta juuri oikealla hetkellä: oli vuosi 2015, kun hän oli juuri irtisanoutunut työstä, jossa tunsi itsensä onnettomaksi. Silloin hän koki olevansa avoin maailmalle. Emmi oli puhunut poikaystävänsä Jussin kanssa yhteisestä projektista, mutta aihe oli auki. He eivät olleet kuulleet pakohuonepeleistä Suomessa, mutta pian he törmäsivät sattumalta konseptiin Tallinnan reissulla. Kumpikin heistä innostui ideasta valtavasti, ja he päättivät kokeilla sitä lähinnä yhteisenä harrastuksena – toisin kuitenkin kävi, ja Mysteeri jatkaa edelleen kasvuaan.
”Olen tulossa DreamUpiin ennen kaikkea innostamaan nuoria. Omien unelmien tavoittelu ei oikeasti ole niin kaukainen ajatus kuin usein ajatellaan – se saattaa odottaa ihan kulman takana, kunhan hetki, paikka ja tapa ovat oikeita sen saavuttamiseen.”
Mysteeri tarjoaa opiskelijoille -15% alennuksen maanantaista keskiviikkoon voimassa olevalla opiskelijakortilla. Tutustu Mysteeriin lisää osoitteessa
https://www.mysteeri.com/.
Jesse Ala-Lahti valmistui joulukuussa 2017 tietoverkkotekniikan insinööriksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, ja nykyään hän toimii Wellness Tools Groupin toimitusjohtajana. Jesse on mukana DreamUpin Kokemustorilla esittelemässä tuotettaan nimeltä Mutjutin. Mutjutin on taskukokoinen kalvohierontaväline, jolla lihaksen päällä olevat lihaskalvot saadaan irtoamaan lihaksesta, jolloin lihas rentoutuu ja sen toiminta helpottuu.
”Mun oma juttu on yrittäminen, sillä silloin saan tehdä sitä, mitä itse haluan ilman, että olen sidottuna jonkun muun toimintaan. Tykkään itse vaikuttaa omaan tekemiseeni. Kenenkään muun ei tarvitse sanoa, mitä minun pitää tehdä ja milloin – toimitusjohtajana oma tekeminen on omalla vastuullani, ja pystyn tekemään hommia milloin haluan.”
Jessen asenne yrittämistä kohtaan ei ollut erityisen positiivinen vielä opintojen alkaessa. Aihe oli melko tuntematon, sillä Jessen lähipiirissä ei ole yrittäjiä. Jesse on kuitenkin osallistunut monenlaisiin projekteihin aina 13-vuotiaasta asti: hän on esimerkiksi ollut mukana järjestämässä useita verkkopelitapahtumia, 3D-tulostamassa piparkakkumuotteja ja suunnittelemassa taisteluensiapuharjoitetta VR-alustalle. Jälkikäteen ajateltuna kaikki nämä ovat olleet tietynlaista yrittämistä, vaikkei hän niitä sellaiseksi osannut mieltää.
Jessen matka yrityksen toimitusjohtajaksi oli sattuman kauppaa: Mutjuttimen on kehittänyt jyväskyläläinen koulutettu hieroja ja jäsenkorjaaja Jarmo Pihlavamäki, joka huomasi tarpeen helppokäyttöiselle ja edulliselle kalvohierontavälineelle. Jesse ja Jarmo tutustuivat Jarmon syntymäpäivillä, joissa Jesse oli valokuvaamassa. Jarmo kuuli, että Jessellä oli käytössään 3D-tulostin, ja esitteli ideansa Mutjuttimesta. Jesse lähti tekemään prototyyppiä tulostimella, kunnes muutaman kuukauden ja monen prototyyppivaiheen jälkeen Mutjuttimen lopullinen muoto oli selvillä. Aluksi Jesse siis osallistui idean tekniseen toteutukseen ja tuotteen kehitykseen. Tällä hetkellä yritys on pyörinyt noin vuoden.
”Jos lihaksesi ovat toisinaan jumissa, niin kannattaa käydä meidän pisteellä kokemustorilla!”
Tutustu Mutjuttimeen lisää osoitteessa
https://www.mutjutin.fi/.
Pinja Taipale on toisen vuoden valokuvaajaopiskelija Gradian luovalta
kampukselta Kankaalta. Pinja pitää DreamUpin Kokemustorilla pistettä,
jossa voi otattaa itsestään CV-kuvat.
”Mun oma juttu liittyy valokuvaamiseen, jossa kehityn koko ajan
lisää. Valokuvaamisessa en ole vielä löytänyt sitä tiettyä omaa juttua,
josta kuvani tunnistaa. Näin varhaisessa vaiheessa en osaa sanoa, mikä
se edes tulee olemaan, sillä valokuvaamisessa niin moni asia
kiinnostaa.”
Pinja on valokuvannut koko ikänsä. Alun perin hän olisi kuitenkin
halunnut Helsinkiin opiskelemaan audiovisuaalista viestintää, mutta ei
päässyt kouluun sisään. Silloin kohtalo puuttui peliin, ja kuvallinen
ilmaisu siirtyi Petäjävedeltä Jyväskylään. Jo pääsykokeissa Pinja
innostui alasta lisää, ja ilahtuikin saadessaan opiskelupaikan – silloin
hän tunsi, että juuri tähän kouluun hän kuuluu. Hän kokee olevansa
vielä alussa omalla matkallaan oman juttunsa parissa: hänhän on pienessä
kaupungissa valokuvauksen opiskelijana, jolla on vasta melko vähän
arvokasta käytännön kokemusta alalta.
”Tähtään siihen, että jossain vaiheessa minulla on vain reppu selässä
ja kamera mukana – haluaisin kuvata journalistina ympäri maailmaa ja
tuoda sillä hetkellä ajankohtaisia totuuksia esille. Toivoisin saavani
mennä aika vapaasti ja tehdä unelmatyötäni siinä samalla.”
Timi Maunula on toisen vuoden liiketalouden opiskelija Jyväskylän
ammattikorkeakoulun Tiimiakatemiasta, mutta hän kutsuu itseään
mielellään myös yrittäjäksi yrittäjyystaustansa ja opiskelupaikkansa
takia. Timi on DreamUpissa mukana juontajana.
”En ole ihan täysin varma omasta jutustani, mutta koen olevani jo
aika lähellä. Tykkään hirveästi tehdä kaikkea ja olla joka paikassa
mukana. Tiimiakatemia on antanut älyttömän hyvät mahdollisuudet kokeilla
ihan mitä tahansa, minkä kautta voi löytää sen oman juttunsa.
Yrittäminen on se mun juttu. Uskon, että tällä hetkellä käynnissä oleva
projekti, joka sisältää vaatebrändin ja -ilmiön rakentamista, on
lähimpänä sitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessakin.”
Oman juttunsa Timi löysi viime kesänä ensimmäisen korkeakouluvuoden
jälkeen. Oman alan kesätyöpaikat olivat kiven alla, joten hän päätti
perustaa yrityksen yhdessä kaverinsa kanssa. Yrityksen ideana on tarjota
kotiinkuljetus autolle autokauppojen yhteydessä, sillä vastaavaa
palvelua ei autojen kohdalla ole ennen ollut tarjolla, vaikka
esimerkiksi ruokaa ja elektroniikkaa saa ostettua verkosta suoraan
kotiovelle. Kesäyrittäjyys oli Timin mukaan oikea oppimiskokemus, joka
myös johdatteli oivallukseen siitä, että yrittäminen on se oma juttu.
Yritys on tällä hetkellä olemassa pöytälaatikossa, ja Timi toivoo
pääsevänsä työskentelemään yrityksen nimissä vielä tulevaisuudessakin.
Tiimiakatemiassa Timi toimii 12 hengen Osuuskunta Mahtiassa team
leaderina. Brändin rakentaminen on kiinnostanut häntä jo kauan, ja hän
koki Tiimiakatemian antavan parhaimmat mahdollisuudet sen oppimiseen –
siksi hän päätti hakea Tiimiakatemiaan ensimmäisen vuoden liiketalouden
opintojen jälkeen. Tällä hetkellä Timi rakentaa projektinaan omaa
vaatebrändiä projektiryhmänsä kanssa. Ajatus projektista syntyi jo
kesällä, kun Instagramissa vastaan tuli Timin vanhan koulukaverin
piirustuksia. Huomattuaan tuttunsa suuren kehityksen ja ”törkeen makeen”
piirustustavan Timi lähti kyselemään kaverin kiinnostusta piirustusten
kaupallistamiseen. Tällä hetkellä heillä on käsissään ensimmäinen
testiprintti hupparista. Suunnitelmana on tehdä rajoitetut erät
skeitahtavista mallistoista, ja tavoitteena on myös mahdollisesti
vaatteiden valmistaminen käsityönä Suomessa. Markkinoinnin he haluavat
tehdä hyvin eri tavalla kuin kukaan muu. Monia markkinointitempauksia on
jo suunnitteilla – kirjaimellisesti vain avaruus on rajana.
”Kaiken toimintamme takana on kunnioitus niitä ihmisiä kohtaan, jotka
tekevät sitä, mistä oikeasti tykkäävät tai mitä rakastavat. Ei koulussa
sanota, että rupea ammattiskeittaajaksi tai -laskettelijaksi,
ennemminkin saatetaan sanoa, että ei kannata skeitata tai lasketella
työkseen. Kuitenkin osa saa tehtyä siitä suurimmasta intohimostaan
työnsä.”
Joonas Pylvinen on neljännen vuoden ohjelmistotekniikan
insinööriopiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Joonas on
DreamUpin Kokemustorilla esittelemässä nelihenkisen tiiminsä
virtuaalitodellisuuspeliä, jota he ovat kehittäneet jopa
puolustusvoimien käyttöön.
”Mun oma juttu on yrittäminen, sillä tykkään paljon valikoida sitä,
mitä teen. Virtuaalinen ja lisätty todellisuus kiinnostavat minua
todella paljon, ja niiden parissa tulen toivottavasti työskentelemään
myös tulevaisuudessa. Näiden lisäksi myös yhteisöjen rakentaminen on
todella tärkeää minulle.”
Alkuperäisessä simulaatiossa ollaan armeijassa puolijoukkueteltassa,
jossa lämmitetään kamiinaa puilla virtuaalitodellisuudessa. Ideaa
lähdettiin kehittämään vakavampaan suuntaan, kun Joonas törmäsi
Slushissa vanhaan äidinkielen opettajaansa. Opettaja on ollut mukana
FinEdu VR -hankkeessa, jossa tutkitaan virtuaalitodellisuuden
mahdollisuuksia opetuskäytössä. Kun Joonas kertoi omasta unelmastaan
tehdä harjoitussimulaatioita puolustusvoimien käyttöön, opettaja lupasi
selvitellä asiaa. Asia eteni, ja lopulta puolustusvoimilta osoitettiin
kiinnostusta – kunhan simulaatio toimisi taisteluensiapukoulutuksena.
VR-pelin ansiosta tiimi pääsee myös mukaan Tanskan Nordefco ADL
-konferenssiin huhtikuussa, joka on pohjoismaiden puolustusyhteistyön
koulutustilaisuus.
Innostus yrittäjyyteen on syntynyt vasta
ammattikorkeakouluopinnoissa, mutta tietotekniikasta Joonas on ollut
kiinnostunut jo pienestä asti. Ensimmäisen kerran hän kuuli
virtuaalitodellisuuslaseista ollessaan 10-vuotias. Hän kertoo
kuvitelleensa silmilleen lasit, ja samaan aikaan ajaneensa autopelin
kierrosta ympäri silmät kiinni. Edelleen VR-maailma kiehtoo:
virtuaalitodellisuudessa voi luoda sellaisia maailmoja, kun vain itse
haluaa. Lisätty todellisuus tulee Joonaksen mukaan todennäköisesti osin
jopa korvaamaan virtuaalitodellisuutta, joten kiinnostus sitä kohtaan on
luonnollinen jatkumo.
Joonas onkin ollut mukana monenlaisissa projekteissa esimerkiksi
Osuuskunta Dynamon kautta, ja tälläkin hetkellä käynnissä on projektit
esimerkiksi hackaton-tapahtuman ja pelikahvilan parissa. Joonas kertoo
olleensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jolloin hän on voinut kertoa
omasta kiinnostuksestaan. Ilman verkostoja Joonas tuskin olisi päässyt
näin moneen mukaan.
”Kaikilla toimilla pyrin ottamaan askelia lähemmäs lopullista
unelmaani, eli taistelusimulaatioiden luomista sotilaskoulutusta varten.
Kaikki projektit ohjaavat sinne päin.”